On tietysti aika hullua luulla että hän tarvitsee ystävyyttäni. Aika itserakasta, mutta se on ainoa tekosyy, jonka turvin voin käydä hänen luonaan. En ole ennen ollut tarpeeksi rohkea nöyrtyäkseni. Nyt minun on pakko karsia ylpeyttäni, sillä joka kerta kun haluan tavata hänet joudun ottamaan itse yhteyttä. Tiedän että hän ei uskalla. Ei tunne vielä tarpeeksi. Liian paljon ihmiset pitävät hänestä maineen takia, enkä usko että hän kovin herkästi luottaa kehenkään. Koettaisi nyt tajuta että minä olen erilainen. Ainakin yritän olla.

Se on niin käsittämätön tyyppi, ettei edes minun kokemuksellani saa selvää siitä mitä se ajattelee. Ensin on hämmentynyt, sitten tykkää ja lopuksi näyttää niin kauhea epävarmalle. Tekee taas sen kuoren, jolla haluaa kertoa ettei välitä kenestäkään, ettei hänellä ole aikaa eiä halua siihen.

Sellainen se on, ja ehkä juuri siksi hän kiinnostaa minua. Häntä on riittävän vaikea tavoittaa. Saa tehdä hommia jos meinaa saada siitä ystävän. Se pitää mielen virkeänä. Hyvä yrittää huumoria, vaikka tilanne ei aina niin huvittava olekaan. Kun itekin on niin epävarma pyrkimystensä oikeellisuudesta. Kyllä mulla kuitenkin on lupa käydä siellä, sillä hän näytti pitävän seurastani, kun oli päässyt alkukankeudesta eroon.

Ehkä oli hyvä että en kerennyt olla siellä pitempään.