Niin se taas alkoi. Maha meinasi mennä taas vaihteeksi sekaisin ja pelostajan se johtui. Pojat oli kyllä hirmu kivoja ja jännitys alkoi laueta kun päivä meni pitemmälle. Illalla iski masis uudestaan. Yks onneton radiotoimittaja iski hihasta kiinni ja huomenna tulee mun sekavaa molotusta tuutin täydeltä Kuopion iänestä. Miks minä en osaa ikinä kieltäytyä tuommosista hommista. Aina tulee hankittua ongelmia. Kun ei osaa sanoa tarpeeksi lujasti ei. Enhän mä tietysti osaa sanoa, etät tuleeko siitä ongelmia. Sehän voi olla ihan positiivinen homma, vaan saa nyt nähdä. Kuitenkin se pelottaa mua.

Pelottaa myös hiukan tämä asuminen. Aune järjesti minulle taas kämppiksen ja sopeutuminen vaatii, että tulen sen kanssa toimeen. Ei sitä nyt tässä vaiheessa voi moittiakaan kun en tunne, mutta kuten Sari sanoi, vähän nipolta vaikuttaa. Ehkä tämän vuoden aikana opin siistimmäksi. On pakko oppia, tämä huone kun ei varmaankaan sotkussa saa olla.