Eilen mulle tuli aivan hyäv olo ja kirjotin sille kortin, jota en onneksi vienyt postiin. Enää en vois kuvitellakaan laittavani sille sitä, sillon meijän välit ois lopullisesti poikki. Ei semmosilla ihme uhkauksilla saa mitään aikaan.

Ei kai ne suorastaan uhkauksiakaan ollu, mutta kamalia rakkauden tunnustuksia kuitenkin. Jä sehän on melkein kuin uhkailis, että ala tykätä musta. Eihän sillä voi mitään savuttaa. Jotenkin musta tuntuu, että mä haluan saavuttaa jotain sen suhteen. Siihen van voi mennä aikaa, koska mun täytyy tyytyä sen vauhtiin, eikä näköjään auta kiirehtiä. Pitäis vaan keksiä miten vaikuttaisin iloselta ja reippaalta. Jos kirjotan sille tänään.. Se kortin kun pitäis varmaan olla melko kaverillinen että se tehois. Kaameeta kun musta on tullut laskelmoiva, mutta pakko kai tässä on olla, jos meinaa saaha jotain aikaseks. Mä tykkään siitä joka tapauksessa, vaikka aika ihmeellinen se on.