Se ei tullut sinne, enkä mä enää loppuillasta ollut yhtään pahoillani. Alkuillasta mä vielä odotin, mutta sitten mä aloin taas vaihteeksi kuuluisan "vilkuiluni" ja koko homma rupesi unohtumaan.

Kun sitten vielä juttelin yhden tytön kanssa joka tunti Karin minua rupesi kamalsti naurattamaan. Se oli ollut niin nolona. Mua huvittaa se, että kai mussa jotain on kun saan semmosenkin tyypin nolostumaan. Nyt ois kyllä kiva nähdä sitä ja kattoo tokko se ees tuntee.

Minusta on tullut aivan hirvee. Mä luulen että kohta mulla on sellanen maine, ettei kukaan uskalla tulla ees juttelemaan, tai sitten ne tulee pelkästään saadakseen multa.

Pitäis ilmeisesti muuttaa tapojaan tai paikkakuntaa. Santussa mä varmaan oon kerännyt ihan riittävästi mainetta.