Minä olen iloinen. Väsynyt mutta onnellinen. Eilen huomasin Ristossa uuden piirteen. Se laulaa ja viheltelee tehdessään töitä, ihan kuin minäkin. Hahaa. On sentään jotain yhteistä.

Alan pikkuhiljaa pitää hänestä enemmän ja enemmän. Outo tyyppi kun pysyy jatkuvasti ajatuksissani. Minä en ainakaan unohda enää, sillä tähän lyhyeen tuntemiseen on sisältynyt paljon muistelemisen arvoisia hetkiä. Niistä olen todella onnellinen.

Kun on tuntenut vasta puolitoista viikkoa, ei oikein voi sanoa tuntevansa, mutta sen voi sanoa, että ilmeisesti siihen voi luottaa ja se on minulle tärkeää.

Risto on siinä mielessä samanlainen kuin minä, että sekin haluaa edetä hitaasti. Ei ole järkevää tehdä liian nopeita ratkaisuja, koska yleensäkin kaikessa läheisemmässä kanssakäymisessä on tärkeää että tuntee toisen kunnolla.

Sari sai houkuteltua minut taas kerran Kapteeniin. En kehtaa juoda kun ei tee mieli ryypätä. Yksi kalja on kyllä edessäni, mutta siihen se taitaa jäädä.

Minulla on taas kamala ikävä Ristoa. Miksi? En tiedä haluanko olla siinä näin kiinni. Haluan, varmasti haluan. Haluaisin nähdä hänet tänään, huomenna ja aina. En tiedä tajuaako hän miten paljon minä pidän hänestä. Tällä kertaa minä tahtoisin ettei minun tarvitse rakastaa turhaan. Haluan todella vastarakkautta. Enää en voi tyytyä pelkkään ihailuun. Se ei täytä sitä hellyyden tarvetta jota olen saanut kerätä nämä 20 vuotta. Siksi minä olen humalassa sellainen joka halaa jokaista ja jota on helppo houkutella mukaansa. Siksi minä sinuunkin Risto silloin lauantaina jäin kiinni. Kun huomasin, että kerrankin joku ihminen joka vaikuttaa järkevältä on kiinnostunut minusta.

Yleensä kaikki miehet, jotka on yrittänyt osottaa mulle hellyyttä on halunnu vaan yöseuraa itelleen. Sinusta minä en tiedä mitään, ja vaikka hilasitkin minut kotiisi, jotenkin tiesin, että sinuun voi luottaa.

Vieressäni istuu mies joka on ollut 34 vuotta myyntialalla. Hän on jutellut tässä jonkun aikaa ja myös hän sanoi minua 23 –vuotiaaksi. Kertoi että mä kuulemma juttelen niin järkevästi, en tiedä. Hän sanoi tuntevansa ihmisen viiden minuutin tuttavuuden jälkeen, enkä minä epäile sitä yhtään. Tai oikeastaan minä vähän epäilenkin. Sen yhden kaljan jälkeen en ole juonut kuin vichyä. Tuo mies joka kuuluu seurueeseen, jonka mukana olen, halus tarjota mulle jotain. Mä sanoin haluavani vichyä ja hän taas ei halunnut tuoda sitä. Mä luulin, että se tuo mulle jotain viinatonta ja kohta mun edessä olikin lasi kirkasta. Mä raivostuin todella kun mä tajusin, että siinä oli Vodkaa Spritellä. Nyt mä lähden tästä. Tuo vanha pukki yrittää vikitellä mua. Voi vittu.

"Hörsy on taas pukkina kaalimaassa. Kaikkien näiden hyvien päätösten jäkeenon taas kiva antaa pirulle pikkusormensa ja antaa elon virrata suonissa. Marjuska on vittumaisen tylsällä tuulella, mutta sehän ei oo taas mitään uutta. Onneks mä osaan käyttäytyä säädyllisesti ja hillitä itteni julkisilla paikoilla. Muuten kai mä olisin jo heittänyt sitä tuhkiksella otsalohkoon. Siinäpä Hegulille miettimistä loppuyöksi. Hyvää yötä ja pahoja painajaisia. T.Hörsylä"

26.9.86 (edelliseen viitaten)

Tämä oli kyllä huono ilta, mutta onneksi meille ei jäänyt Hörsyn kanssa kaunaa, vaikka sillon pahasti riideltiinkin. Kyllä me vielä ystävinä pysytään ja hyvä niin.