Mua väsyttää tämä helvetin tappeleminen itteni kanssa. Mä en jaksa ajatella enkä voi olla ajattelematta. Miks mun on vaikee olla normaali. Normaali ihminen ei ois ajatellu sitä tyyppiä yhtään. Ehkä opin, että en enää retkaha kapakka tuttavuuksiin. Saan yrittää vielä monta aikaa unohtaa. Kun minut näyttää olevan helppo unohtaa heti kun on tarpeeks selvä nähdäkseen naaman. Voi vittu mä oon masiksessa. Miks taas kun just oon ollu ilonen ja tyytyväinen.