Hurja kun olen, läksin eilen käymään Siilinjärvellä, enkä kyllä kadu yhtään. Vaikka Risto ei ollutkaan alussa asunnollaan niin illan kuluessa hän saapui kuitenkin, enkä tuntenut tulleeni turhaan.

Jännä mies. Ihan kuin hänessäkin alkaisi tapahtua jotakin. Ehkä kiusallisenkin sitkeyteni ansiosta alan vihdoinkin saada hänet kiinnostumaan itsestäni. Ainakin se tuntui sille, kun hän toi minut vitostien risteykseen. Ne sanat joita hän sanoi ja ääni, kuulostivat hyvältä. Minä tiedän että hän pitää minusta, sitä en tiedä mistä se johtuu.

Mull aon paha olla. Tämä kamala ikävä tekee minusta sairaan. Mun on päästävä näkemään sinut. Sä et ehkä tajua minkälaista tämä on. Minä tiedän, että jaksan odottaa huomiseen, että san puhua kanssasi ja jaksan odottaa viikonloppua, mutta vaikeaa se on.

Haluan oppia tietämään ja tuntemaan sinun mielesi liikahduksia ja haluan tutustua sinuun kunnolla. Toivottavasti ensi viikonloppuna on aikaa jutella ja tutustua. Mä uskon että mulla ainakin riittää puhumista, eikä Ristokaan mikään hiljainen kaveri ole.