Taas pieni päivänsäteeni eli Hörsylä sai minut piristymään pienestä orastavasta harmaudestani. Äiti ja Isä on Ruotsalaisen Jussin syntymäpäivillä. Sai kerrankin puhua myös puhelimessa ihan rauhassa, välittämättä vanhoista mielipiteistä. Ne kun ei yleensä osu kohdalleen omieni kanssa, vaikka varmasti oikeampia ovatkin.

Mutsin tekemä matkahuopa lämmittää, mutta kylmä on kuitenkin. Kädet iana jäässä ja varpaat. Ongelmanani on raajojen ääreisosien verenkiertohäiriöt. Nuorena ne vaikeudet alkaa, mitähän mulla on 50:n vuoden kuluttua. Toivottavasti vahvat harmaan hiukset ja menneeseen elämään tyytyväinen mieli.

Joskus tuntuu vähän väkisin lypsämiseltä tämä kirjottaminen. Halu ajatusten kirjaamiseen on kova, mutta kun päässä pyörii samat ajatukset jatkuvasti ei niitäkään kehtaa kokoaikaa jauhaa.

On hyvä tietenkin että jaksaa ajatella, vaikka monipuolisuus ei olisi pahitteeksi. Melkein joka päivä tässä vihkossa on merkintä Antikaisesta. Ja niinä päivinä jolloin en ole kirjoittanut hänestä olen välttänyt aihetta tarkoituksella. Vaikuttava henkilö hän kuitenkin on, koska on niin usein mielessäni. Välillä negatiivisessa ja välillä positiivisessa merkityksessä. Ei siihen kaikki pystykään.

Kaija teki vähän tyhmän tempun, joka ei ole omiaan parantamaan sisarussuhteita. Lähetin sille viime viikolla kortin ja se onneton rupes valittamaan etät kortin sisältö ei ei ollut sen mielestä sellainen kuin olis pitänyt. En tajua minkä tason tekstiä se haluaisi postissaan lukea. No ei siinä kyllä ole enää mitään ongelmaa. En aio häiritä häntä enää minkäänlaisilla viesteillä, jos niistä kerran tulee paineita. Kirjeiden tarkoitus on lähentää ihmisiä ja jos se ei onnistu on parempi unohtaa koko juttu. En kyllä usko että sekään on Kaijalle myöhemmin mieleen. Itepähän valihtee ystävänsä.