Sama orpous on puun miljoonan lehden
osa yhteinen. Käy oksien läpi tuuli –
huminassa ken yhden kuisketta kuuli.
Puu yhteinen kumminkin kaikkia kantaa
ja puusta ne puhkes ja puulle ne antaa
joka ainoa elon toimensa tehden
Kesän helteisen hetken ne tuulessa soutaa,
putoaa, maan mullaksi muuttua joutaa.
Erillään, limittäin, hajallaan, sylityksin
eli, kuoli ne yhdessä – yksin, yksin…
Kommentit