Mua vaan ihmetyttää tää masennus. Taas kerran se on tullut, eikä ota lähteäkseen. Olen taas niin hellyyden kipeällä tuulella kaiken lisäksi ja sekin suututtaa. Raastaa selästä asti ja haluaisin niin kamalasti halata jotain, mutta ketään ei ole.

Olen kysellyt itsekseni, miksi hän ei ollut se oikea. Miksi en saanut hänestä ihmistä josta tykkäisin. Toisaalta tiedän että todennäköisesti Risto on vain yleisen ikävän kohde, koska ei ole ketään muutakaan johon purkaisin kaipaukseni.

Hyvä mieli on suoraan verrannollinen tehtävänä olevien töiden onnistumiseen. Sen huomasin kun olo parani töiden alkaessa sujua.