Tänään kun olin metsässä ja keräsin puolukoita, tajusin yhen jutun. Kari ei ehkä sittenkään kiusannut mua, ei ainakaan tietoisesti. Muistui nääs mieleen sen sanat sillon kun illalla erottiin. "Eti itelles hyvä kaveri, niitä on niin paljon huonojakin liikkeellä" Nyt tajusin, että se tais välittää musta ja se tuntuu hyvälle. On aika vaikee sanoo haluanko mä nähdä sitä enää. Oikeestaan haluan, mutta en sillä tavalla kuin viimeksi. Mä haluan säilyttää siihen etäisyyttä. Se ei tarkota sitä, etten mä haluais tuntee sitä, mutta en mä halua aiheuttaa itelleni enkä muille ylimääräisiä tuskia. Tämän homman tarkoitus oli ehkä siinä että tajuaisin taas hiukan enemmän elämää ja osaisin pitää huolta itsestäni. Ehkä mä opinkin jotain, saa nähdä.