Ihanaa olla pomona. Yritän rakentaa Puurusen pippurihyllyä. Yritän todellakin, sillä monikarapora ei todellakaan ole vahvimpia koneitani. Joudun kyllä tekemään itse koko hyllyn, kun Puurunen ei halua, eikä kyllä osaakaan tehdä mitään. On ainakin joku joka on vielä heikompi työpuolella kuin minä. Ehkä se vähän lohduttaa. Vituttaa, vaikka poraaminen taitaakin onnistua. Malvila ja Puurunen on niin täysiä pentuja eikä kummastakaan ole työssä mitään apua, vaikk amolemmat luulevat olevansa parempia kuin minä. Malvila ainakin, vaikka kai sen raukan on jotenkin yritettävä kohottaa itsetuntoaan. Joskus tuntuu että minäkin olen meijän luokassa vahvemmilla kuin esim. Malvila. Jätkät kiusaa sitä ihan riittävästi, enkä mä sääli sitä yhtään. Laitista kohtaan mulla sentään on hiukan myötätuntoo. Se kun on mukavakin joskus. Laitinen on vaan liian pehmeä tähän porukkaan ja Malvila taas yrittää kovistella. Kun se ei muille uskalla tehdä sitä se tekee sen mulle. Ruotsalainen on vähän samanlainen ja mua raivostuttaa kun se käy meijän luokassa, vaikka sillä ei oo mitään asiaa sinne. Täydellinen kusipää joka ei varmasti ikinä kasva aikuiseksi.

Ammi kävi taas kotona, mutta eilen mä olin taas niin herkkänä, että en kestänyt mitään. Lauantai oli kiva päivä ja se oli positiivista Ammissa ettei se lyönyt kertaakaan koko viikonlopun aikana. Ei edes raivostunut. Mä pidän Ammista, mutta aivan kuin hän jotenkin muistuttaisi minua liikaa lapsuudesta. Alan itkeä joka asiasta, eikä se suinkaan ole aikuismaista käytöstä. En vaan pääse muistoistani eroon.