Tänä aamuna olen ollut kummallisen iloinen. Sanoin Hanelle ettei sovi pitää minua mitenkään outona, jos mä hymyilen koko ajan. Hane on hyvä tyyppi. Ainut meijän luokkalainen jolla minä voin kertoa omia asioitani ja ainut joka kertoo myös minulle asiansa, huolensa ja ilonsa.

Heti maanantaiaamuna se huomasi että minussa on jotain outoa. Tottakai se kysyi, että mistä se johtuu. Epäili ensin että olen raskaana, enkä minä voinut kuin nauraa ja sanoa että en, mutta aika pahasti taidan olla ihastunut.

Leenankin näin äsken ja koko ruokailuajan käytin suutani muuhun kuin syömiseen. Leena onkin ihan kiva tyyppi ja myös sille voi kertoa kaikki asiansa. Tai ainakin melko paljon. Leena kuitenkin ilahtui.