Hiljaisuus sanoo usein enemmän kuin puhe koko iltana. Nyt minä ymmärsin Ristoa ehkä ensimmäisen kerran koko tuntemisen aikana. Uskon että Risto luulee minun nyt unohtavan hänet. Eikä se ite uskalla ottaa yhteyttä. Se saattaa tietää että mä ymmärsin millainen se on. Sehän onkin aika hiljainen. Täysin erilainen kuin se Risto johon tutustuin. Paljon parempi tämmöisenä. Vielä kertaakaan se ei ole halunnut puhua itsestään, ja varmasti siihen menee aikaa. Uskon kuitenkin että joskus se vielä puhuu. Risto ei kyllä tunne minua sen enempää kuin minä sitä. Ja se näytti aika hämmentyneeltä kuin olisi luullut minun suuttuneen. Kuitenkin ensimmäisen kerran minä ymmärsin sitä. Ja ehkä se vielä joskus ymmärtää minua. Tästä on hyvä aloittaa.

Minä rakastan sinua Risto. Ehkä huomaat sen joskus. Minä rakastan sinua.