Harmaa päivä. Ajatusten kokoaminen on vaikeaa. Tänä syksynä olen joutunut ajattelemaan paljon. Vakava ihastuminen ja pettyminen saivat pääni sekaisin pitkäksi aikaa. En ole vieläkään toipunut kunnolla siitä, että kaikki mitä ihailin romahti kerralla kunnolla. Ei pitäisi koskaan luoda ihmisestä kuvaa ennen kuin tuntee hänet. Minä kuvittelin Ristolle kultakuoret, enkä tajunnut lähteä pois silloin kun hän käski. Katselin häntä lumoutuneena, enkä tajunnut ettei hän ole muuta kuin pilalle hemmoteltu omahyväinen tyyppi, joka ei osaa välittää muista kuin itsestään. Enhän minäkään välitä muista kuin itsestäni, kun haluan pitää hänestä kiinni. Hänenhän pitäisi rakastaa minua enemmän kuin mitään muuta. Ei sekään ole oikein.