Risto A….. 27.9.57 Muista laittaa kortti. Puhelin 421748

Peli Joensuussa meni ihan hyvin. Kai 8-0 on ihan hyvin. Kamala vesisade ei haitannut ollenkaan. Rapakoissa pyöriminen oli yllättävän mukavaa. Onneksi minua ei kukaan kampannut lätäköihin kuten eräitä muita. Reissu oli muutenkin ihan mukava. Porukkahenkikin alkoi muodostua vähän paremmaksi. Ehkä se johtui voitosta tai siitä että koko porukalla oli yhtä märät kengät. En tiedä.

Kumma miten rakastuminen tekee hulluksi. Minusta todella tuntuu että taidan olla ihastunut todella vakavasti. Tänään minulle tuli todella pakottava tarve soittaa Ristolle. Ensin piti tietysti saada numero ja sain sen soittamalla Akulle. Risto ei tietenkään ollut kotona. Pesäpalloharjoitukset jatkuvat edelleen, vaikka SM hopea onkin jo taskussa. Riston isä vaikutti todella sympaattiselta. Se oli jotenkin yllättävän hämmästynyt, ehkä jotenkin ilahtuneenkin tuntuinen. "Onpa jännää kun meidän Ristolle soittaa joku tyttö" vähän siihen tyyliin. Tuntuu ihan sille kuin Riston vanhemmat pitäis sitä ihan pikkupoikana, vaikka niinhän sitä minäkin pidän.

Soitin Ristolle. Voi että tuntuu hyvälle kuulla sen ääntä. Minä luulen että se välittää minusta ihan oikeasti. Sain nääs kuulla että minull eon tuloss kortti. Ei sitä voi edes kuvailla, miten minun sydämessä sykähti. Tajusin, että sen täytyy todella pitää minusta, kun se heti laittoi minulle kortin saatuaan pikku viestini. Minä rakastan sen ääntä, tuoksua, hampaita, järkevyyttä ja pikkupoikamaisuutta. Tällä hetkellä tuntuu että rakastan hänessä kaikkea. Saa nähdä millaista on sitten torstaina kun pääsen taas juttelemaan kasvoista kasvoihin. Ei valokuva anna sitä tunnelmaa minkä sa ihmisestä itsestään. Olen monta kertaa katsonut Riston kasvoja Siipon ryhmäkuvasta. Tietysti se vähän lähentää, mutta jättää kuitenkin etäiseksi. Ehkä se johtuu siitä, että siinä kuvassa Risto ei katso minua. On se hyvä kuva, ihan hyvä, mutta silmiä ei näy.