Mua väsyttää. Tunteet hyppivät laidasta laitaan. Välillä olen varma, että voin odottaa keskiviikkoon ja soittaa vasta sitten hänelle. Välillä en ole ollenkaan varma. En oikein uskaltaisi soittaa sne kotiin, kun isänsä vastaa kuitnekin, eikä se tietenkään ole kotona. Minä haluaisin saada kortin siltä, mutta enhän edes anna aikaa lähettää sitä. Tämä on kamalaa. Koskaan ei voi tietää tekeekö oikein vai väärin. Toisalta onhan asia niin, että jos hän ei hyväksy tekemisiäni, niin ei sillä niin kamalasti väliä ole. Se on vaan liian hienotunteinen sanoakseen mitä ajattelee.